Pukaron historiaa

Pukarolla on asuttu jo kivikaudella ja nimi Pukaro mainitaankin vanhimmissa kirjallisissa lähteissä. Kylän nimen otaksutaan johtuvan suomen kielen sanasta puka(ra) eli poukama, mutka tai nuppi, jolla on kuvattu joen silmäänpistäviä leventymiä lähellä nykyistä siltaa, missä joki on hyvin kiemurainen ja epäsäännöllinen pyöristyen joskus järvimäiseksi.

Taloja (tilakokonaisuuksia) on ollut 1500-luvulla 11 ja 1700-luvulla 15. Pääelinkeinona oli maatalous. Keskiajalla tärkein viljelyskasvi oli ohra, mutta  1500-luvun loppupuolella eniten viljeltiin ruista. Taloissa pidettiin lehmiä ja lampaita, ja joka talossa oli ainakin yksi hevonen. Isojako lisäsi metsien hyötykäyttöä ja metsäntuotteista tuli suhteellisen tärkeä tulonlähde. Polttopuita myytiin Porvoon ja Loviisan kaupunkeihin, puuhiiltä myytiin Koskenkylän ja Ruotsinpyhtään rautaruukeille ja tukkeja sekä sahoille että Loviisan ja Svartholman linnoitustöihin.

1570-luvulla lapinjärveläiset anoivat itselleen omaa kirkkoherraa. Juhana III suostui, ja Lapinjärvestä tuli itsenäinen seurakunta. Enää ei tarvinnut lähteä kirkollisissa asioissa Pernajaan tai Pyhtäälle.vanhaa Pukaroa

1800-luku on kartanoitten aikaa. Pukaron pohjoisosissa on herraskartanoita. Pukaron kartano sai alkunsa 1760-luvulla ja se on ollut kylän suurin kartano. Lumnäsin kartano on ollut samanniminen vuodesta 1820. Kylässä asui jo tähän aikaan paljon ammatissa toimivaa väkeä. Suomenkielinen asutus antoi nimen Suomenmäelle, Finnbacken. Nykyisiä seutunimiä on Aleksinmäki, joka luultavasti on saanut nimensä siellä torpassaan asuneesta Aleksista. Vasarankylän ja Pukaron rajalla on Amerikka-niminen viljelys. Sen katsottiin olevan niin kaukana lännessä ja hankala raivata pelloksi, että miehet tarvitsivat yhtä suuren eväspussin kuin Amerikan matkalle.

Kylä on alun perin ollut melko ruotsinkielinen, sillä aina 1900-luvun alkuun saakka ruotsinkielisiä on ollut enemmistö. 1920-luvulla suomenkielisiä oli Pukarolla 54,7%, ja 1950-luvulla jo 74,2%. Suomenkielisten osuus kasvoi edelleen 60-luvulla ja 1970 suomenkielisten osuus Pukarolla oli 80,8% (vertailuna Kirkonkylä, jossa suomenkielisten osuus oli 39,6%). Viimeisten 150 vuoden aikana tänne on muuttanut töihin paljon suomenkielisiä. Lisäksi tänne asutettiin karjalaisia viime sodan jälkeen. Nyt ruotsinkielisiä on kylässä n. 7%.

Pukarolla on kasvatettu nautakarjaa, ja täällä on ollut suuria karjatiloja. 1900-luvun alussa tavallinen nautakarjan koko oli 10-19 lehmää. Lapinjärven alueella oli kymmenen tilaa, jossa oli yli 40 lehmää, Pukarolla niistä Slätis (44 lehmää). Suurin karja koko Lapinjärvellä oli Pukaron kartanolla, jossa oli 164 lehmää. Myös hevoskanta kehittyi kunnan alueella vuosisadan alkuun asti, jolloin taloissa oli yleisesti viisi tai kuusi hevosta. Lapinjärven alueella oli kyliä, joissa oli hevosia enemmän kuin keskimäärin läänintasolla. Lindkoski  ja Pukaron kylä olivat tunnettuja hyvistä hevosistaan.

Viljan jauhamiseen tarvittiin myllyjä, jotka sijoitettiin korkeille mäille tai koskien rannoille. Pukarolla oli mylly Forsbackenilla ja toinen Lumnäsin kartanolla. Sitten keksittiin höyrymylly, joka tuli 1914 Lumnäsiin ja Pukaron kartanolle. Maa- ja metsätalous on edelleen tärkeä toimeentulon lähde, mutta tekninen työ ja palvelut työllistävät suurimman osan kyläläisistä.

Jo 1900-luvun alussa käytiin kauppaa. Aukioloaikoja ei ollut, ja jos asiakas tarvitsi jotain, piti vain koputtaa oveen. 1919 perustettiin Lappträsk Handelslag, joka jo vuoden sisällä perusti haaraliikkeen myös Pukarolle. 1920-luvulla Pukarolla pitivät kauppaa Viktor Ståhlström, Hjalmar Vikström ja Axel Karlsson, ja limonaditehdasta Hafrén.

1800-luvun lopussa Pukarolla  on ollut vesivoimalla käyvä saha Lumnäsin kartanolla sekä höyrysaha Pukaron kartanolla. 1910-luvulla ilmestyivät ensimmäiset autot katukuvaan. 1918 Pukaron kartanon omistajalla Nils Borupilla oli Opel (tai mahdollisesti Fiat) vuosimallia 1917. 1920-luvun alussa pukarolainen Albin Salin kokeili linja-autoliikennettä vuoden 1923 Fordin kuorma-autosta muunnellulla bussilla. Auton lavalle oli rakennettu penkit, joilla matkustajat pomppivat, kun bussi kulki tomuisia ja kuoppaisia teitä pitkin kohti Loviisaa. Säännöllisen bussiliikenteen aloitti vuonna 1927 Einar Lotila. Muutaman vuoden kuluttua hän perusti Etelä Suomen Linjaliikenne -nimisen yrityksen ja alkoi liikennöinnin linjalla Pukaro – Kirkonkylä – Pekinkylä – Loviisa. Bussina oli Chevrolet, johon mahtui 16 ihmistä.  1930-luvun puolivälissä yritys muuttui osakeyhtiöksi, ja myytiin 1990-luvulla Savon Linjoille.

Ensimmäinen kansakoulu Pukarolla oli ruotsinkielinen, ja aloitti toimintansa vuonna 1889 opettajanaan Agda Ström, ja kahdeksan vuotta myöhemmin Hilma Jokela. Samoihin aikoihin perustettiin (1898) nuorisoseura, johon tuli heti jäseniä viitisenkymmentä henkeä. Kantavia voimia olivat maanviljelijä Otto Hafrén ja opettaja Hilma Lindfors, joka perusti myös laulukuoron. Oma seuratalo rakennettiin yhdessä vuonna 1913. Suomenkielinen kansakoulu aloitti toimintansa vuonna 1910. Koulun pitkäaikaisimpina opettajina ovat toimineet mm. Ester ja Vilho Nuuttila, Leena Anttonen ja Leena Koskinen. Pockar svenska marthaförening perustettiin vuonna 1928 ja Pukaron marttayhdistys vuonna 1935.

Ruokaa ja virvokkeita on Pukarolla tarjottu 1970-luvulla Risteysbaarissa. Tie- ja katuvalot on Pukarolle saatu vuonna 1974. 1991 Pukarolta lakkautettiin Postin haaratoimisto. Nykyään kylästä käydään myös paljon muualla työssä ja onpa tänne asettunut muutama etätyöntekijäkin.

 

Lähteet:

BW

Korhonen & Kuvaja. 1995. Lapinjärven historia

 

vanhaa Pukaroa 2

Joki